Sama pää kesät talvet

Niin tässähän on ihan unohtunut kertoa että Rapsukin on muuttanut lähemmäs meidän kotia, reilu 4 km taitaa tulla omasta pihasta tallin pihalle :-). Tässä viikon aikana on jo huomannut kuinka paljon ennen meni aikaa tallille ajelemiseen. Joten joutuu Rapsukin taas kuntokuurille, on siltä hävinnytkin kuluneen talven aikana lihasta ja massaa kun on ollut niin kevyellä liikunnalla. Ja huomenna lähtee soitto eläinlääkärille kun hampaat pitää raspata, vaikka Rapsu onkin aina raspattu tasaisin väliajoin, niin pitää sulkea kaikki mahdollisuudet pois ettei suussa ole piikkejä jotka vaikuttavat syömiseen.

Ja ensiviikolla taas kengitys, vakkarikenkääjä ei tällä viikolla kerkiä mutta lupasi ensi viikolla tulla. Pitää muistaa ottaa seuraavalla kerralla kamera mukaan tallille niin saisi Rapsustakin taas kuvia tänne.

Elämää ei sen enempää

Mitäkö hyötyä on pienen pennun tulemisesta taloon? Ainankin se että tietää mistä seuraavat naurut saa. Ja se että meillä ainakin on vuorokausirytmi muuttunut, viikonloppuisinkin herätään ajoissa kun pennun pitää päästä aamupissille. Melissa kun on aina ollut niin mukautuvainen että jos me nukumme aamulla pitkään niin sekin vetää sikeitä niin kauan kun ihmiset herää ulos. Tessu tietysti on vasta 9 viikkoa vanha, niin pidättelykykyä ei voi millään vielä verrata aikuiseen koiraan.

Ja kukako Tessu on? Tessu on norjanharmaan ja karjalan karhukoiran risteytys, toiveissa on että Marko saisi Tessusta metsästyskoiran, ja mitä tässä puolentoista viikon aikana on kerinnyt Tessuun tutustumaan niin on sillä ainakin luonnetta. Se on todella itsenäinen, ja erilaiset hajut kiinnostaa kovasti. Markon vanhemmilla vieraillessamme viime viikonloppuna Tessu lähti hihnassa jänisten jälkiä haistelemaan ja seuraamaan. Viettejä siis ainakin löytyy. Ja ROHKEUTTA. Mikään ei sen elämää häiritse, ei kovat äänet, rälläkkä, vieraat paikat tai ihmiset. Pieni vauvahan Tessu vasta on mutta on se kovin erilainen kuin mitä on collieiden keskellä kasvanut kun niihin vertaa. Hyvällä ja huonolla tavalla, se missä collie kysyy ihmiseltä voiko näin tehdä ja varmistelee, tällainen metsästykseen jalostettu pentu tekee oman päätöksen ja toimii sen mukaan. Työnsarkaa siinä siis riittää Markolle, mutta onhan tuo ihan uudenlaisella innolla ryhtynyt toimeen. :-) Tessu on siis narttu, vaikka urosta lähdettiin silloin hakemaankin, Tessu vain teki luonteellaan ja ulkonäöllään niin suuren vaikutuksen että siihen sitten päädyttiin. Ja jos on Tessussa työnsarkaa Markolla ja miulla, niin kyllä on Melissallakin, ja suurimman työnhän Melissa tekee opettamalla Tessulle kuinka arvot menevät koiramaailmassa.

Näin se elämä rullailee täällä, leikitään, syödään, nukutaan ja ulkoillaan, opetellaan elämää.

Tessu tuli taloon

Aika vierähti

Aika menee niin nopeasti ettei huomaakaan. Viimeeksi kun kerroin pakkasista niin nyt voi iloisesti ilmoittaa että Rapsu pudottaa talvikarvaansa ja tällä viikolla on ollut muutama todella keväinen päivä! Auringossa on jo aivan erilainen lämpö kuin mitä muutama viikko sitten.

Mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut, töitä, kotona ja tallilla. Melissaa sillon alkuvuodesta haaveilin että veisin näyttelyyn nyt keväällä mutta enpä ole jaksanut tarpeeksi katsella mihin tuota ilmoittaisin. Tänä päivänä kun ilmot maksaa hunajaa niin vähän jo katseleekin mille tuomarille sitä ilmoittaa. Lappeenrannassa olisi kesäkuun alussa Collieiden sivuerikoisnäyttely, tai oikeastaan se on Luumäellä mutta ihan siis tuossa naapurissa. Sinne voisi melkein ilmoittaakin. :-) katsellaan. Toisaalta kun Melissalla tulee veteraani-ikä tänä vuonna täyteen niin voisi melkein maltella odottaa niihin vetsku-kehiin.

Kevään tulosta huolimatta (olen siis kovasti päättänyt että kevät tulee ja NOPEASTI)  laittelen Rapsusta pienen kuvapäivityksen. Kuvat on jo pari viikkoa vanhoja ja otettu kovilla pakkasilla mutta kun se on niin komea niin minkäs teet!

Näin viimeisessä kuvassa itse allekirjoittanut ja Herra R.

Kuvien copyright kuuluu pikkusiskolleni Sinille, se kun on meidän perheen hovivalokuvaaja. :-)

Pakkasta!

No nyt se talvi tuli, jo parin päivän ajan on pitänyt kunnon pakkasia. Viime yönä mittarin mukaan alimmillaan oli -22 astetta, ja nytkin on -17! Toissa päivänä tarkeni vielä ratsastaa mutta nyt olen suosiolla jättänyt väliin. Oma naama ei kestä enää, niin monta kertaa olen sen paleluttanut että enää ei kärsi sitä palelluttaa. Keskiviikon ratsastuksestakin sain kauniit punaiset ja kuivat läikät toiseen poskeeni. Melissakaan ei tarkene ulkoilla kuin 10 minuuttia kerrallaan, sen tassut kun tuppaa jäätymään. Eilen uhmasin pakkasta ja otin kuvia kun sää oli kertakaikkiaan loistava, kamera tosin ei pärjännyt yhtä hyvin ja sen akku sammahtikin jo muutaman kuvan jälkeen.

Ihan jo näiden maisemien takia kannatti muuttaa maalle :-)

Meidän koti, takapihalta päin kuvattuna

Meillä on lintulaudalla monipuolinen ruokailijakunta, viimeisen viikon aikana Ystävämme Orava on käynyt päivittäin syömässä.

 

Rapsulla on kengitys viikonloppuna, ite meen viikonlopuksi molemmiksi öiksi töihin. Sitten oliskin taas pari vapaata. Toivottavasti pakkanen laskis niin tarkenis ulkoilla itekin enemmän. 

Tapaninpäivä

Joulu oli ja meni, tänään ei oikein enää edes Joululta tunnu. Jouluaatoksi satanut lumi on jo sulanut pois, kun viimeyön satoi vettä kaatamalla. Jouluaattona olin töissä aamuvuorossa ja sieltä sitten menin porukoille syömään itseni ähkyyn hyvistä jouluruuista. :-) Eilen oli vuorossa isovanhemmat, eli käytiin ensin Markon sukulaisilla syömässä ja sitten mentiin miun mummille ja ukille kahveille. Ja tänään vain OLLAAN. Aamupalaksi syötiin viimeiset jouluruuat mitä molempien vahemmilta otettiin :-) ja todettiin että nyt varmaan riittää tää jouluruokien syöminen. Joten tänään myöhemmin on luvassa jotain aivan muuta, kunhan vain ensin keksitään mitä sitä haluais syödä.

 

Kissaperheessä matot ei pysy suorassa :-)

 Julle otti Joulun tarkoituksen tosissaan; syö hyvin ja nuku vielä paremmin!

 Minnikin otti rennosti (ja kuka sanoi ettei kissa voisi sopia sisustukseen?)

Melissasta ei ole yhtään kuvaa koska se on kovin epäedustavassa kunnossa, se on harjausta ja trimmaamista vajaa, ja lisäksi kun sen onnettomuuden takia siltä on ajeltu karvoja toisesta etutassusta, vatsasta ja kauluksesta niin se ei ole hirveän kauniissa kunnossa. Muutenhaan Melissa on toipunut kolarista hirveän hyvin, eikä siitä kukaan edes päälle päin varmasti tajua että se on jäänyt auton alle. Kipulääkkeetkin olen siltä jo lopettanut, eikä ole kipuillut sen jälkeen.

Eipä tässä muuta kuin kohti Uutta vuotta, ai kamala kun tämäkin vuosi on mennyt nopeaan!

Rauha maassa

Tuiskulassa rauha maassa, potilas voi hyvin (ei edes uskoisi mitä viikonloppuna oikein tapahtui!) ja kissat ottaa lunkisti.

Jos joku ihmettelee mistä tuo nimi Tuiskula tulee, niin tämä meidän "plantaasi" on aikoinaan lohkaistu isosta maatilasta, ja silloin nimettu Tuiskulaksi. Ja nimi on edelleen talon kaikissa virallisissa papereissa :-) Kuvassa oleva Julle sekä siskonsa Minni ovat kovin tykästyneet sohvien selkätyynyjen päällä makoiluun, parempaa nukkumapaikkaa ei löydy koko talosta :-)