Viikonloppu oli ja meni

Viikonloppu senkun hurahti. Melissa vietiin miun porukoille viikonlopuksi hoitoon. Itse olin lauantai aamun töissä jonka jälkeen lähdettiin LPKY:n pikkujouluja. Ja hauskat pikkujoulut olikin, näki taas paljon kavereita joita ei ole pitkään aikaan nähnytkään. Sunnuntai aamu menikin nukkuessa ja sunnuntaina odottikin sitten iltavuoro töissä. Marko kävi sunnuntaina hakemassa Melissan takaisin kotiin. Mie kun tulin illalla joskus puolen yhdentoista aikoihin kotiin töistä niin Melissa murjotti, kävi kurkkaamassa että kuka tuli mutta painui samantien makkariin Markon luo nukkumaan. :-) Ei siis hirveästi pitänyt siitä että hylkäsimme hänet niin brutaalisti porukoille (ja oli kuulemma myös tehnyt kakat äitin matolle, eli totisesti protestoi :-D)

Tänään taas odottaa iltavuoro. Näissä iltavuoroissa menee aika aina jotain pientä puuhaillessa kotona, ei jotenkaan osaa tehdä mitn suurempaa kun odottaa koko ajan että milloin pitää lähteä töihin. Uloskaan ei tänään tarkene, myrskynpoikanen riehui täällä jo yöllä ja edelleen on tuuli niin napakkaa että käydään ulkona vain ne tarpeelliset tekemässä.

Autoremppaa ja muita suunnitelmia

Talorempan lisäksi meillä on menossa myös autoremppaa, kun Marko laittelee autoja valmiiksi lähestyviä katsastuksia varten. Onhan se kätevää kun tuo on aikaisemmin työskennellyt autokorjaajana niin osaa katsoa autot katsastukseen "valmiiksi" niin ne menee yleensä kerralla läpi ilman huomautuksia. :-) Tänä aamuna vapaapäivästä huolimatta heräsin kuuden jälkeen heittämään Markon töihin, kun Markon runneri piti viedä tuulilasin vaihtoon. Kotona olin takasin jo heti seiskalta, ja ajattelin että nythän tässä kerkeää tehdä vaikka mitä. Mutta kuinkas sitten kävikään, heräsin sohvalta vähän ennen yhtätoista :-O.

Taloremppaa ollaan tässä siis tehty, maalattiin meidän makkari, eteinen sekä pitkä käytävä jonka varrella on kaikki makkarit sekä olohuone. Öljykattila menee vaihtoon kun alkuperäinen sanoi sopimuksen irti, hävittää paineet ja näin ollen on meillä hiukan viileää (sisällä n. +16-17 astetta). Ainiin ja rempattiinhan me sauna ja kylppäri kokonaan uusiksi, niistä tulikin hienot ja sauna lämpiääkin vähintääkin joka toinen päivä :-) Kuvia voin päivittää joskus myöhemmin miltä meillä täällä näyttää, ja porukat taisi napsia kuvia ennen remonttiakin niin saadaan ehkä näytille kaikki kauniit retrovärit mitä meillä täällä oli, ja on edelleen niissä makuuhuoneissa mitä ei olla rempattu. Talo on siis vuonna 70 rakennettu yksikerroksinen valkoinen tiilitalo, jossa on 3mh + Oh + huone, keittiö, sauna&kylppäri, kodinhoitohuone sekä pannuhuone.Tilaahan tässä on ihan älyttömästi, kun erillinen autotallirakennuskin on 75 neliön kokoinen. Mutta eipähän ikinä tarvitse miettiä että tämä jää meille pieneksi :-) Tässä talven aikana laitellaan sisältä pikkuhiljaa huone kerrallaan ja ensi kesänä hyökätään pihan kimppuun; rakennetaan takapihan kulmaukseen terassi (talo on l-kirjaimen muotoinen joten siis siihen kulmaan) ja koitetaan saada vähän villiintynyttä pihaa kuriin. Tästä meiltä on kaadettu jo koivuja aika paljon pihapiiristä, mutta vielä tämän vuoden aikana lähtee PALJON koivuja. Meillä nimittäin on niitä ja paljon, ja ne vie kaiken veden maaperästä. Lisäksi pihapiirissä on paljon erilaisia puskia jotka on "pikkasen" villiintyneet. Niitäkin ollaan hieman karsittu ja tullaan karsimaan edelleen. Mikään viherpeukalo en todellakaan ole, joten mitään hirmuista kukkaparatiisia en ole tuonne pihapiiriin luomassa. Ja kunhan nyt ensin saadaan tämä talvi ohi, niin voi sitten ruveta suunnittelemaan kevättä ja tuota pihaa.

Ensilumi

Näin sopivasti blogin ensimmäisen julkaisun aiheeksi tulee ensilumi joka satoi eilen tänne Tuiskulaan. Valitettavasti lunta alkoi satamaan hieman ennen kuin piti lähteä iltavuoroon töihin, mutta hetken aikaa kerettiin Melissan kanssa pihalla ihmetellä lumisadetta.

Tuuli tosin oli melko napakka ja ankara, allekirjoittaneelta meinasi paleltua sormet kun yritti räpsiä kuvia.

Melissahan ei yleensä perusta millään muotoa kepeistä, mutta jäisinä ja lumisina niitä oli hauska järsiä.

 Ulkoilun jälkeen on hyvä käpertyä sohvalle pötköttämään :-)

Tässä samalla voi hieman valottaa enemmin keitä täällä blogin takana vaikuttaa. Itse olen siis reilu parikymppinen tyttö (vaiko nainen, nuori nainen?) joka toteutti haaveensa muuttaa maalle viime kesänä. Ostettiin siis heinäkuun lopulla avomieheni kanssa omakotitalo Lappeenrannan Korkea-ahosta. Maalaistaloa punaisine tupineen ja navettoineen ei saatu, mutta saatiin maalaismaisemat, omaa tilaa ja rauhaa. Ja mies sen autotallin missä korjailla ja laitella kaikenlaisia härveleitä. Nyt ollaan muutama kuukausi asuttu ja hyvin ollaan viihdytty. Pimeätä on kun eihän meillä mitään katuvaloja ole, mutta hyvin siihen on tottunut.

Minun, Markon ja Melissa-koiran lisäksi meillä asuu kaksi maatiaiskissaa, oranssi-valkoinen Julle joka täyttää ensi keväänä neljä sekä harmaaraidallinen Minni joka nyt syksyllä saavutti kolmen vuoden iän. Vaikka Minni ja Julle ovatkin ulkonäöllisesti melko erilaisia, on ne todistetusti haettu samasta emästä. Aikoinaan raahasin tallilta kissanpentuja kun niitä sinne syntyi, luojalle kiitos että näiden Viuhti-emä on tätä nykyä steriloitu, kun en ikinä pystynyt vastustamaan kissanpentuja. :-)

Harrastan myös hevosia, olen oikeastaan aina harrastanut (7-vuotiaasta saakka olen pyörinyt talleilla, sitä ennen leikin leluhevosilla ja piirtelin niitä papereille). Elämään on mahtunut monenlaista hevosta, niin omia kuin vuokrahevosiakin. Aikoinaan aloitin ratsastuskoululla hoitaen ja ratsastaen) mutta jo 14-vuotiaana siirryin vuokraamaan hevosia ja ns. ratsastamaan itsenäisesti, toki kävin yksityistunneilla vuokrahevosilla jotten ihan pahoille tavoille olisi oppinut. Monen mutkan kautta päädyin lopulta hoitamaan maailman isointa (:-D) ja lempeintä "Salama-Hannuksi" kutsuttua Venäjältä tuotua puoliveristä. Hannu oli persoona, ja kiltin sekä tasaisen luonteensa takia se opetti monet aikuiset ratsastuksen ja hevosten pariin. Lopulta Hannu siirtyi (siis myytiin) minulle ja haave omasta hevosesta toteutui. Hannun kanssa koin paljon iloa mutta myös paljon surua, ja yhteinen elo jäikin melko lyhyeksi, kun Hannun jalkavaivat pahenivat ajan myötä, hoidoista huolimatta. Hannulla oli siis synnynnäinen pukinkavio toisessa etusessa, joka aiheutta loppujen lopuksi jalkaan nilveltulehduksia, nivelrikkoa, kehärenkaan sekä luupiikkejä. Loppupeleissä Hannua ei voinut liikuttaa ollenkaan, ja se ontui lääkityksestä huolimatta. Niinpä Hannu lähti ikivihreille laitumille.

Tätä ennen oli meille tallilaisille hankittu yhteistuumin kimpparavuri Rapido Azzur, tutummin vain Rampe tai Rapsu. Rapsu opetti miut ravimaailmaan yhdessä Tuulan ja Timon kanssa. Suoritin syksyllä 2009 raviajokortin C-luvan Rapsun kanssa, ja yhdet harjoitusravitkin kävin Rapsulla ajamassa.  Rapsu on edelleen kuvioissa mukana, tosin nykyinen virkatehtävä sillä on minun piristäminen ajohevosena sekä harrasteratsuna. Kilpauran Rapsu lopetti syyskuussa 2010, kun ruunalle alkoi kertymään ikää ja starttejakin oli alla jo melkein sata. Raviurheilua ja siellä mukana pyörimistä alkaa jo olla melko ikävä, joten yhteistuumin Rapido Team (Rapsun ympärille kehitetty kimppa) "hankki" uuden kimppahevosen, siitä sitten myöhemmin lisää...

Tänään ei tämän enempää koska kotihommiakin pitäisi keretä tekemään ennenkuin iltavuoro taas kutsuu...