Tapaninpäivä

Joulu oli ja meni, tänään ei oikein enää edes Joululta tunnu. Jouluaatoksi satanut lumi on jo sulanut pois, kun viimeyön satoi vettä kaatamalla. Jouluaattona olin töissä aamuvuorossa ja sieltä sitten menin porukoille syömään itseni ähkyyn hyvistä jouluruuista. :-) Eilen oli vuorossa isovanhemmat, eli käytiin ensin Markon sukulaisilla syömässä ja sitten mentiin miun mummille ja ukille kahveille. Ja tänään vain OLLAAN. Aamupalaksi syötiin viimeiset jouluruuat mitä molempien vahemmilta otettiin :-) ja todettiin että nyt varmaan riittää tää jouluruokien syöminen. Joten tänään myöhemmin on luvassa jotain aivan muuta, kunhan vain ensin keksitään mitä sitä haluais syödä.

 

Kissaperheessä matot ei pysy suorassa :-)

 Julle otti Joulun tarkoituksen tosissaan; syö hyvin ja nuku vielä paremmin!

 Minnikin otti rennosti (ja kuka sanoi ettei kissa voisi sopia sisustukseen?)

Melissasta ei ole yhtään kuvaa koska se on kovin epäedustavassa kunnossa, se on harjausta ja trimmaamista vajaa, ja lisäksi kun sen onnettomuuden takia siltä on ajeltu karvoja toisesta etutassusta, vatsasta ja kauluksesta niin se ei ole hirveän kauniissa kunnossa. Muutenhaan Melissa on toipunut kolarista hirveän hyvin, eikä siitä kukaan edes päälle päin varmasti tajua että se on jäänyt auton alle. Kipulääkkeetkin olen siltä jo lopettanut, eikä ole kipuillut sen jälkeen.

Eipä tässä muuta kuin kohti Uutta vuotta, ai kamala kun tämäkin vuosi on mennyt nopeaan!

Rauha maassa

Tuiskulassa rauha maassa, potilas voi hyvin (ei edes uskoisi mitä viikonloppuna oikein tapahtui!) ja kissat ottaa lunkisti.

Jos joku ihmettelee mistä tuo nimi Tuiskula tulee, niin tämä meidän "plantaasi" on aikoinaan lohkaistu isosta maatilasta, ja silloin nimettu Tuiskulaksi. Ja nimi on edelleen talon kaikissa virallisissa papereissa :-) Kuvassa oleva Julle sekä siskonsa Minni ovat kovin tykästyneet sohvien selkätyynyjen päällä makoiluun, parempaa nukkumapaikkaa ei löydy koko talosta :-)

Enkeleitä, onko heitä?

Vapaa viikonlopusta muodostuikin yksi elämäni kauheimmista. Lauantai-aamu alkoi normaalisti. Yöllä oli satanut tosi paljon lunta, ja aamu alkoikin lumitöillä. Marko on aamuisin aina vähän nopeampi, joten ehti Melissan kanssa ulos ennen miuta. Menin sitten perästä ja voi että Melissalla oli kivaa! Oli lunta ja koko perhe koossa. En kerinnyt kauaa olla pihalla kun Marko sanoi että hän ajaa maasturilla urat että pääsee autolla pihalta paremmin pois. Siinä vaiheessa rupesin huutamaan Melissaa pois jaloista, ja ensiksi se tulikin. Marko käynnisti auton ja samassa Melissa kääntyi ympäri kutsusta huolimatta ja juoksi suoraan Markon alle. Kaikki kävi niin nopeasti etten edes meinannut uskoa silmiäni. Siinä vaiheessa kun tajusin mitä tapahtui Melissa oli noussut jo pystyyn ja juoksi kohti ulko-ovea. Sisällä soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka pyysi tulemaan pieneläinklinikalle.

Kun pääsimme sinne aloin ensimmäistä kertaa olemaan todella huolissani. Melissa oli jonkinnäköisessä shokkitilassa, oli apaattinen ja poissaoleva, mutta käveli kuitenkin itse. Tässä vaiheessa olin jo pystynyt paikantamaan että kipua oli takapäässä. Tutkimushuoneessa huomattiin että Melissan ikenet olivat menneet jo aivan haaleiksi, syke oli 200. Äkkiä tippa koiralle ja rauhoittavaa kipulääkettä jotta pystyttiin tekemään tarkempia tutkimuksia. Tässä vaiheessa ei havaittu luunmurtumia (mitä nyt ilman röntgentä pystyy tutkimaan) mutta eläinlääkäri oli lähinnä huolissaan ettei mikään sisäelin ole revennyt. Koiralle uusi tippapussi ja ajamaan kohti Helsinkiä.


Siellä Melissa vietiin pois alustaviin tutkimuksiin. Lopulta päästiin juttelemaan eläinlääkärin kanssa, joka kertoi että takaraajoissa on kipupisteet normaalit, syke oli normaali ja että ikeniin on palautunut normaali väri. Verikokeessa selvisi lievää respiratoriseen asidoosiin viittaavaa muutosta, joka kertoi siitä että jossain on nyt kudosvaurioita. Ja eikun ultraan. Ultrahuoneessa olin ihan paniikissa, kun en tiennyt mitä sieltä löytyy ja kuinka pahoja vaurioita. Ultrassa ei löytynyt mitään!!! Lääkäri oikein etsimällä etsi jos jotain löytyisi, mutta kaikki näytti normaalilta. Virtsarakko näytti todella täydeltä, mutta ehjältä. Otti siinä samalla neulalla vatsan läpi virtsanäytteen, ja oli normaalin väristä. Oltiin siinä vaiheessa kaikki ihan että mitä ihmettä. Varmuuden vuoksi päätettiin ottaa vielä röntgenkuvat vatsaontelosta sekä rintaontelosta, jotta pystyttäisiin poissulkemaan kaikki ultrassa piiloon jääneet vauriot. Mie pääsin sitten mukaan ultraan. Ja ultran jälkeen miut passitettiin pihalle, ja Melissa vietiin taas pois. Jonkin ajan kuluttua tuli lääkäri Melissan kanssa aulaan ja sanoi että Melissan voi viedä pissille. Tässä vaiheessa kerrottiin että mitään sisäelinvaurioita ei näkynyt, mutta vasemmalla kyljellä on murtumalinja kylkiluissa ja tästä syystä myös pieniä keuhkoruhjeita. Selkäranka oli kuitenkin ok.

Saatiin sitten valita että jötetäänkö Melissa yön yli tarkkailuun vai lähdemmekö kotiin. Konsultoin kasvattajaa tässä vaiheessa ja sieltä tuli lupa lähteä kotiin, jos lääkärikin sitä mieltä oli. Ja koska hengenvaaraa ei ole ja Melissa pystyi tekemään tarpeensa normaalisti oli helpotus että saatiin lupa kotiutua. Kotimatkalla Melissa oli vielä rauhaton, mutta kotona kun laitettiin meidän makkariin peti niin nukahti melkein samantien. Yöllä heräsin muutaman kerran, kun Melissa nousi ylös ja oli hieman rauhaton. Aamusta käytiin aikaiseen pissillä (JES) ja mentiin takaisin nukkumaan. Ja kyllä meni eilinen sunnuntai ihme kohmeessa, sen verran väsynyttä porukkaa oli.

Melissa on vielä totta kai jäykkä, ja lihakset on kipeät, sen huomaa kun silittää varovasti vasemmalta kyljeltä ja reisistä. Antibiootit on viideksi päiväksi ja Metacamia 1-2 viikon ajaksi. Lisäksi tarpeen mukaan Tramalia jos kivut yltyy mahdottomiksi. Melissahan on mitä mainion potilas, lääkkeet otetaan mukisematta kun tietää että saa juustoa palkaksi. Ruoka maistuu, ja lepohan tuolta koiralta onnistuu, ei onneksi ole hyperriehuja normaalistikaan.

Että ehkä niitä enkeleitä on olemassa. Tai sitten miulla on harvinaisen vahvoista aineksista tehty koira :-)

Joulukuussa mennään!

Töissä mennyt viime viikko sekä tulee menemään myös tämä viikko, kahtena peräkkäisenä viikkona "mukavat" iltaputket ja siihen päälle yövuoro. Onneksi on viikonloppu vapaa sitten. Harjasin Melissan taas kertaalleen, olen nyt ottanut tavaksi harjata joka viikko, tuolla kun on leikatun nartun helposti takkuuntuva turkki niin näyttää koko ajan siltäkun sitä ei olis edes harjattu! Ilmoitin Melissan nyt Lahteen koiranäyttelyyn 15.1, ja vaikka siihen on yli kuukausi niin pitää kokonaisvaltainen peruspesu tehdä varmaan tässä joulukuun puolella, ja sitten viimeisenä iltana vain pesee sieltä mistä on tarvis. Melissan jos pesee kokonaan edellisenä iltana niin sen turkki jää melko vallattomaksi, vaikka kuinka föönin kanssa yrittäisi sen kuivata siistiksi.

Kelit on ollu viime päivinä aivan kamalat, pimeetä, märkää ja sateista. Perjantai-iltana kun kotiuduin Lappeen raviradan pikkujouluista satoi kaunis lumikerros, joka oli lauantaina muisto vain. Nyt on pikkujoulut juhlittu tältä vuodelta, eipä niitä onneksi ollutkaan kuin kahdet tänä vuonna. Huomenna on jo Itsenäisyyspäivä, joten joulu on ihan kohta ovella :-O. Joululahjat on ostamatta, kun ei oikein meinaa keksiä kenellekään mitään. En oikein tykkää ostaa mitää krääsää kenellekään, joten täytyy vissiin kuulostella mitä kukakin tartteis. Tylsiä lahjoja siis tulossa :-) Jouluaattonahan mie olen (yllätys yllätys) töissä, onneksi aamuvuorossa. Töitten jälkeen menen vanhemmille syömään jouluruuan (Marko käy syömässä omilla vanhemmillaan) ja tullaan sitten yhdessä kotiin illalla viettämään joulua. On kuitenkin ensimmäinen joulu yhteisessä omassa kodissa. Ei olla oikein edes päätetty tehdäänkö kotiin jouluruokia, kinkku nyt ainakin mutta voi olla että siihen se jääkin. Joulupäivänä kuitenkin mennään Markon mummolaan, siellä on kuitenkin tarjolla jouluruokia. Joten voi olla että jos kotiin tekee hirveät määrät jouluruokaa niin ei myö edes niitäkerettäisi syömään!

Tallille kuuluu normaalia, Rapsun liikutus jäi viime viikolla melko kevyeksi ja tulee jäämään tälläkin viikolla, ihan noiden töiden takia. Lauantaina käytiin Teijan kanssa maastossa ratsastaen, oli aluksi tarkoitus mennä ajamaan mutta Teijan hevosella oli jalka hieman turvoksissa (varmaan imppari) niin päätettiin mennä kevyemmin. Ja hyvinhän se turvotus laski liikutuksen jälkeen. Huomaa vaan Rapsusta että sillä on paljon energiaa, mutta ruokaakaan tuolta ei voi vähentää, se laihtuu heti. On aina ollut hoikkapoika ja silloin kun se starttasi niin oli vielä hankalampi pitää lihassa. Nyt kun Rampe on eläkkeellä ravihommista niin pysyy lihassa ihan hyvin, mutta läskiä siitä ei saa tekemälläkään. Mikä nyt sinällään ei ole huono asia, ei se läski ole hyvästä hevosillekaan.

Kissat touhuilee omiaan, syö nukkuu ja riehuu kun viimeistä päivää :-) Laitan lähiaikoina kuvat kaikista elukoista joista täällä tarinoin, kunhan vaan saan aikaiseksi. Ettepä sitten ihmettele kenestä täällä oikein tarinoin. Mutta nyt täytyy mennä pihahommiin ennen iltavuoroa, aurinko paistaa kerrankin niin siitä on nautittava. :-)