Ja taas on viikonloppu vaikka se vasta olikin! Rapsu on viettänyt vapaata tämän viikon, johtuen tiistain raspauksesta sekä influenssa rokotuksesta, raspauksesta löytyi suusta piikkejä niinkuin epäilinkin joten siitä pari vapaata. Plus influenssarokotuksen jälkeen ei saa rasittaa hevosta muutamaan päivään. Huomenna oli tarkoitus aloittaa liikutus mutta kas kummaa, pukkasi aamulle heinän haku reissun ja iltapäivällä juhlitaan Markon sukulaisen pyöreitä vuosia. Joten menee sitten sunnuntaille. Mikäs kiire, valmiissa maailmassa kun ei meillä Rapsun kanssa ole mitään tavoitteitakaan?

Kuvapostaus yllättäen Tessusta, lupaan julkaista myöhemmin myös muistakin kuvia ;)

Kuvissa Tessulla ikää 10 viikkoa, ja kuvat on ottanut jälleen kerran pikkusiskoni viime sunnuntaina. Lisää tarinoita taas joskus. :-)

Sama pää kesät talvet

Niin tässähän on ihan unohtunut kertoa että Rapsukin on muuttanut lähemmäs meidän kotia, reilu 4 km taitaa tulla omasta pihasta tallin pihalle :-). Tässä viikon aikana on jo huomannut kuinka paljon ennen meni aikaa tallille ajelemiseen. Joten joutuu Rapsukin taas kuntokuurille, on siltä hävinnytkin kuluneen talven aikana lihasta ja massaa kun on ollut niin kevyellä liikunnalla. Ja huomenna lähtee soitto eläinlääkärille kun hampaat pitää raspata, vaikka Rapsu onkin aina raspattu tasaisin väliajoin, niin pitää sulkea kaikki mahdollisuudet pois ettei suussa ole piikkejä jotka vaikuttavat syömiseen.

Ja ensiviikolla taas kengitys, vakkarikenkääjä ei tällä viikolla kerkiä mutta lupasi ensi viikolla tulla. Pitää muistaa ottaa seuraavalla kerralla kamera mukaan tallille niin saisi Rapsustakin taas kuvia tänne.

Elämää ei sen enempää

Mitäkö hyötyä on pienen pennun tulemisesta taloon? Ainankin se että tietää mistä seuraavat naurut saa. Ja se että meillä ainakin on vuorokausirytmi muuttunut, viikonloppuisinkin herätään ajoissa kun pennun pitää päästä aamupissille. Melissa kun on aina ollut niin mukautuvainen että jos me nukumme aamulla pitkään niin sekin vetää sikeitä niin kauan kun ihmiset herää ulos. Tessu tietysti on vasta 9 viikkoa vanha, niin pidättelykykyä ei voi millään vielä verrata aikuiseen koiraan.

Ja kukako Tessu on? Tessu on norjanharmaan ja karjalan karhukoiran risteytys, toiveissa on että Marko saisi Tessusta metsästyskoiran, ja mitä tässä puolentoista viikon aikana on kerinnyt Tessuun tutustumaan niin on sillä ainakin luonnetta. Se on todella itsenäinen, ja erilaiset hajut kiinnostaa kovasti. Markon vanhemmilla vieraillessamme viime viikonloppuna Tessu lähti hihnassa jänisten jälkiä haistelemaan ja seuraamaan. Viettejä siis ainakin löytyy. Ja ROHKEUTTA. Mikään ei sen elämää häiritse, ei kovat äänet, rälläkkä, vieraat paikat tai ihmiset. Pieni vauvahan Tessu vasta on mutta on se kovin erilainen kuin mitä on collieiden keskellä kasvanut kun niihin vertaa. Hyvällä ja huonolla tavalla, se missä collie kysyy ihmiseltä voiko näin tehdä ja varmistelee, tällainen metsästykseen jalostettu pentu tekee oman päätöksen ja toimii sen mukaan. Työnsarkaa siinä siis riittää Markolle, mutta onhan tuo ihan uudenlaisella innolla ryhtynyt toimeen. :-) Tessu on siis narttu, vaikka urosta lähdettiin silloin hakemaankin, Tessu vain teki luonteellaan ja ulkonäöllään niin suuren vaikutuksen että siihen sitten päädyttiin. Ja jos on Tessussa työnsarkaa Markolla ja miulla, niin kyllä on Melissallakin, ja suurimman työnhän Melissa tekee opettamalla Tessulle kuinka arvot menevät koiramaailmassa.

Näin se elämä rullailee täällä, leikitään, syödään, nukutaan ja ulkoillaan, opetellaan elämää.

Tessu tuli taloon